Kesää

Aika menee vauhdilla! Jannan kanssa touhuttu kaikenlaista ja on kyllä ihanaa, että sen kanssa voi mennä mihin vaan. Suomenlinnassa oltiin ja japanilaiset ihmeteli, kun Janna meni uimaan. Kovasti se ui myös kesäkuun alussa Nauvossa. Jopa niin monta tuntia, että tämä uintihullu koira sai ensimäisen kerran elämässään vesihännän. Jo on muuten reppana labbis, kun ei häntä heilu. Ohi meni onneksi kera parin särkylääkkeen. Jannan paras frendi on muuten nykyään ihan edottomasti kaksivuotias kummityttöni. Ovat tosin olleet jo vauvan syntymästä asti kavereita. Nyt tyttö ottaa Jannalta pallon, heittää sen, Janna hakee, tuo takaisin ja sama jatkuu. TAi kummityttö syöttää lusikalla vettä. Hauskaa katsottavaaa tuo niiden touhu. Kotieläinpuistossa oli tyttö ja Janna yhtä innoissaan eläimistä. Laama ja alpakka tosin olivat aika pelottavan oloisia Jannan nähdessäään. Lupa saatiin koiran mukaantuloon eli ilman lupaa ei menty mukaan.

Talvi-iloja

Labbiksethan yleensä rakastaa talvea. Janna ei ole poikkeus vaan kun ovesta mennään ulos pitää päästä kierimään lumestä ja 10 minuutin päästä ollaan jo noin 5 metrin päästä kotiovesta kun pitää kieriä puolen metrin välein. Sama juttu, vaikka aamulenkistä olisi aikaa jo yhdeksän tuntia, niin ensin kierimiest ja sitten vasta hädät. Tämä metsästyslinjainen neitonen pääsi eilen metsästämään Oli vapaana pellolla ja näki kaukaa jonkun pienen mustan lumella. No juoksi katsomaan lähempää ja joku myyrähän se oli. Meno oli melkoista, mutta lopputuloksena sain koiran luokseni ja myyrä oli hengissä. AIka touhua oi, mutta onneksi tuo myyrä sai naruettua touhuavaa labbista mm kävelemällä sen jalkojen välistä, kun toinen ihmetteli, että mihin se mun lelu hävisi. Videosta ehkä huomaa, että ei se jalka kovin paljon vaivaa. Talvi on mennyt lenkkeille ja Janna on paljon vapaana. NAppaa tennispallon aina mukaan lenkille ja sitä juoksee lumesta hakemaan ja touhuaa sen kanssa innolla lenkistä toiseen. Välillä huomaa, että varoo jalkaa ja sitten mennäänkin rauhallisempia lenkkejä. Ihan hyvin kävelee viitisen kilometriä eli hyvin tuntuu asiat olevan. Ihanaa, kun on koira mikä rakastaa ulkoilla kelillä kuin kelillä!

Koostetta Jannan elämästä

Ohessa tekemöni pieni kooste Jannan vaiheista

Yllätyksiä

Olin reilun viikon lomalla  ja Janna oli sen ajan opaskoirakoululla testattavana. Kotiin tullessa Hongkongin lentokentällä luin sähköpostit. Opaskoirakoululta tullessa viestissä luki: Olemme päättäneet, että Jannasta tulee kotikoira, jutellaan lisää huomenna.

Mikä fiilis! Huutaako ja ilosta vai surusta? Siis ilosta toki on kiva saada koira omaksi, mutta surullista jos jalassa jotain pahasti vikaa. Oppaana Janna olisi ollut huippu on menestynyt koulutuksessa alusta asti loistavasti. Sinänsä koululle suuri menetys, kun ihan loppuvaiheessa oppaan uran ovet sulkeutuvat. Outoa, kun luopumiseen on valmistautunut koiran pennusta asti ja marraskuussahan Jannan piti olla jo oppaana.

No kävin hakemassa Jannan tiistaina kotiin. Kauppakirjat tehdään joulukuussa. Nyt seuraillaan tilannetta ja katsotaan vaatiiko jalka hoitoa, kipulääkitystä vai miten edetään. Lumen tullessa on vaikea uskoa tätä yli-iloista hyppivää ja pomppivaa koiraa katsellessa, että jalassa jotain vikaa voisi ollla? No aika näyttää mitä tapahtuu.

Nyt olen miettinyt, että mitä seuraavaksi? Nyt voi Jannalle opettaa kaikkia kivoja temppuja, perusasiathan se jo osaa ja Give me Fiven, kierimisen jne. Kun vähän vielä rauhoittuu, niin mietin voisiko esim käydä sen kanssa ilahduttamassa vanhuksia tms? Ja nyt voi valjaidenkin käyttöä miettiä.Agility on varmaan poissuljettu, mutta saapas nähdä mitä keksitään.

Jannalla tuntuu olevan varsin kotoisat fiilikset. Tänään tein töitä koneella ja menin kurkkaamaan, että missä se oikein on.Yleenä kun hiipii keittiön pöydän alle minun jalkoni viereen nukkumaan. Hiivin makuuhuoneeseen ja keskellä sänkyä kuorsasi koiran jalat kohti kattoa ja pelästyi, kun menin viereen. Sängyssä ei ole lupa olla, on sitten opas tai ei. Onneksi hänellä on myös oma nukkumispaikka josa yleensä yöt nukkuukin.

Aktiiviselle tekemistä

Aika menee nopsaan ja kuvan otostakin on jo 2,5 vuotta. Eli siinä Janna tarhalla tai  voi olla, että kyseessä on Jannan sisaruskin ikää muutamia viikkoja. Sillä välillä on tapahtunut paljon ja nyt odotellaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Jannanhan pitäisi jo olla oppaana ja ollut minulta pois jo pari viikkoa. Onneksi en ehtinyt hankkia toista koiraa.. Kalenteriakin on joutunut päivittämään, kun on taas joku, joka kotona odottaa. Ja kotiintulo on kyllä hyvin riemukasta, työn stressit katovat kummasti.

Kuvitteleppas lapukka 2,5v, jonka kanssa sai kolme viikkoa mennä lenkit talon ympäri eli tosi lyhyet ja nyt viikon verran noin kilometri. Joillekin koirille tämä on valitettavasti jokapäiväistä elämää.. Yleensä mennään esim sunnuntai-aamuisin piiitkä lenkki metsässä ja iltapäivällä samoin ja illalla sitten vähän lyhyempi. Uusi elämä selkeästi laiskotuttaa molempia.No, koirahan ei kipua tunne kun lääkitys on päällä ja ihmettelee varmaan näitä uusia käytäntöjä. Myöskään vapaana ei saa olla tai leikkiä muiden koirien kanssa. Ne haikeat katseet, kun mennään koirapuiston ohi.  Voi kun tuolle voisi kertoa, että nyt olet pipi ja odotellaan josko se nivelsiteen löysyys parantuisi. Kun ulkona ei kulu energiaa, niin sisällä kaipaa KOKO AJAN huomioita. Olen piilotellut leluja, silitellyt, rapsutellut ja tehnyt vaikka mitä. Ja kun en tee mitään, niin latitan rajasta tuijotetaan pistävästi, ei voi olla tuntematta katsetta. Voin sanoa, että turhauttavaa molemmille osapuolille.

Keskiviikkona uusi lääkäri ja katsotaan mikä tilanne. Opaskoirakoulu pitää tilannetta hyvänä ja jos lääkäri on sitä mieltä että asiat ok, niin Janna jää koululle pariksi viikoksi ja katsotaan tilanne. Kunto on varmasti huonontunut ja pari kiloakin on tullut, nyt vain odotellaan mitä tapahtuu.Toki Jannan mielelläni pidän, mutta ei sillä ole kiva elämä, jos ei saa liikkua eläväisen labbiksen tavoin!

Kuvassa muuten Janna koreilee noin vuosi sitten otetussa kuvassa mustaa labbista kun ei esyksyn pimeydessä näe, niin pitää olla huomattu tyylikkäästi :)

Paljon on tapahtunut..

Vilskettä ja vipinää, ehkä sitten kun Janna on koulussa, niin ehtii tänne tekemään muistelmat :)

 Ekassa kuvassa Janna uusimmassa lempipaikassaan. Verhon takana on kiva nukkua ja syödä luuta rauhassa. Välillä miettii, että missä se koira oikein on, kun ei missään näy.

 Tässä Janna tutustuu lampaisiin. Muisti selkeästi paikan, koska viime kesänä tutustui myös näihin otuksiin.

Kuraojasssa on kiva käydä juoksemassa...Nyt tosin ei pääse, kun on vain lenkkejä hihnassa :(

No paljon kuvia onneksi on ja muistothan eivät mihinkään katoa. Olin täällä viime viikolla jo ihan niisk, Jannan piti lopullisesti lähteä kouluun maanantaina. Eli muutama viikko sisäoppilaitosta koululla ja sitten yhteistyökurssi näkövammaisen kanssa. No kuinkans kävikään... Jannalla ristiside löysä toisessa takajalassa ja sairasloma. Saikun piti kestää viikon, mutta sitten kuulin että Janna palaisikin kouluun vasta tammikuussa ja olisi sen jälkeen vielä viikonloput luonani maaliskuuhun. Nyt on sitten tämän villin koiran kanssa täyslepo eli niin lyhyet lenkin kuin voi. No kaikki tietävät, millaista showta ja huomionkaipaamista on sisällä, kun ei ulkona saa lenkkeillä ja leikkiä kavereiden kanssa. Keskiviikkona uusi lääkäri ja katsotaan tilanne. Mietin jo kun tuosta ristisiteesta kuulin, että tähänkö jäi opas-ura, mutta vielä siis katsotaan miten käy.Onneksi kipulääkkeet maistuvat maksalle, kaikki varmaan tietävät millainen lääkeshow voi koirien kanssa olla, jos lääke ei miellytä..

Minulle tietenkin ihanaa, että tuo hauveli täällä on monta kuukautta. Toisaalta ei se luopuminen ainakaan yhtään helpompaa sen jälkeen olen. Jannahan on nyt jo 2,5v kanssasi melkein viettänyt.

Niin ja toki Eckerön lisäksi käytiin kesällä mm Kuusamossa Pienellä Karhunkierroksella. Karhuja ei sillä kertaa näkynyt- onneksi. Pääsimme myös Ylen haastattelemaksi toisessa luonnonpuistossa. Siitä lisää täällä.  

 Ihana järvi, kirkas vesi! Laiturin päässäkin ihan kahluusyvyys

 uskaltaisko tuonne hypätä? Ihana järvi, täynnä iilimatoja ja jotain pieniä fisuja.

 Mäkäräist tekijät pahannäköistä jälkeä. Onneksi meni punaiset jäljet nopeaan pois!

 Janna usein protestoi eli kertoo mihin haluaa ja mihin ei halua mennä. Nyt oli sitä mieltä että tää Kansallispuisto on niin nähty jo.

 Tätä tyttöä ei kyllä pelota sitten missään- hyvä niin!

Laivalla

Ekaa kertaa koettiin Jannan kanssa yhdessä laivamatka Turust Maarianhaminaan. Ensin vähän mietin, että mitenköhän menee, mutta kun matka on vaan 5h niin totesin, että Janna kyllä pärjää. Tai siis ainahan se pärjää, mutta olettekos nähneet laivan koiravessan.. Jotenkin niin tiedin, että toi tyttö ei sinne mitään tee :)

Aamulla herättiin aikaisin ja ajettiin ensin kohti Turkua pari tuntia. Sitten autojonossa about tunti. Jaloiteltiin siinä toki, mutta tyttökoira kun Janna on ja äärimmäisen tarkkaa mihin voi pissiä, niin eihän siinä satamassa mitään tehnyt. Laivamatkaksi oli varattu hytti, toki koira olisi voinut jäädä autokannelle autoonkin. Jotenkin koin sen epämiellyttäväksi, että olisi yksin vieraassa paikassa ja kun matkan aikana autokansihan on lukittu. Eli lemmikkihytti otettiin, ei muuten ollut edes kallista. Välillä käytiin kannella kävelemässä, hassuja muuten ihmisten ilmeet kun kävelee kannella koiran kanssa- ihan kuin olisivat nähneet avaruusolennon.

Kannella siis oli myös se koirien veski, joka kuvassa. Sitä hetki haisteltiin ja ihan kuin koira olisi nauranut, että älä unta nää että tuonne menisin :)

Hyvää treeniä tuo laivalla koiran kanssa kävely, paljon portaita, vieras paikka ja ihmisiä. No Janna oli kuin kotonaan eli meni kuten muutenkin uteliaana eteenpäin. Ruokapaikkaan tai kauppaan ei saanut koiran kanssa, mutta oli tuolla laivalla muutenkin tarpeeksi koiralle katsottavaa. Välillä oli myös yksin hytissä ja hyvin meni sekin.

Määränpäämme oli Eckerö. Siellä meren rannalla tuli paljon uitua, tosin vesi ei ollut vielä ihmisille sopivaa, mutta Janna nautti. Matkaan valmistauduttiin muuten laittamalla turkkiin se punkkiaine. Tuolla alueella kun oli kuulemma punkkeja ihan mökin pihallakin. Liekö kylmä merivesi pelottanut punkit tai itten tuo aine oli todella tehokas, mutta YHTÄÄN punkkia ei koirassa ollut! Tosin ei ollut minussakaan, oli ihan älyttömän kylmä ja sateista, joten oli paljon vaatetta päällä ja kumpparit jalassa, joten eivät punkit päässeet lähellekään ihoa. Ohessa vielä toinen kuva. Jannaa ei paljoa tuolla metsässä kävellessä voinut pitää vapaana, kun kerran sai ilmeisesti vainun peurasta ja oli kova työ saada koira takaisin. Tässä kuvassa on tyypillinen Janna, itsepäinen neiti.. Päätti, että miksi kävellä tiellä, haluan tuonne rantaan uimaan. Päätin, etten luovuta ja Janna kävelikin laahustaen noin 20 metriä mun perässä.. Loppujen lopuksi sitten käännyttiin takaisin ja sitten olikin Jannalla ihan toinen vauhti päällä :) Kuvaa on rajattu alareunasta, jotta olisi tullut tähän oikeinpäin.. Siitä huolimatta näköjään menee väärässä suunnassa..