Kuvitteleppas lapukka 2,5v, jonka kanssa sai kolme viikkoa mennä lenkit talon ympäri eli tosi lyhyet ja nyt viikon verran noin kilometri. Joillekin koirille tämä on valitettavasti jokapäiväistä elämää.. Yleensä mennään esim sunnuntai-aamuisin piiitkä lenkki metsässä ja iltapäivällä samoin ja illalla sitten vähän lyhyempi. Uusi elämä selkeästi laiskotuttaa molempia.No, koirahan ei kipua tunne kun lääkitys on päällä ja ihmettelee varmaan näitä uusia käytäntöjä. Myöskään vapaana ei saa olla tai leikkiä muiden koirien kanssa. Ne haikeat katseet, kun mennään koirapuiston ohi. Voi kun tuolle voisi kertoa, että nyt olet pipi ja odotellaan josko se nivelsiteen löysyys parantuisi. Kun ulkona ei kulu energiaa, niin sisällä kaipaa KOKO AJAN huomioita. Olen piilotellut leluja, silitellyt, rapsutellut ja tehnyt vaikka mitä. Ja kun en tee mitään, niin latitan rajasta tuijotetaan pistävästi, ei voi olla tuntematta katsetta. Voin sanoa, että turhauttavaa molemmille osapuolille.
Keskiviikkona uusi lääkäri ja katsotaan mikä tilanne. Opaskoirakoulu pitää tilannetta hyvänä ja jos lääkäri on sitä mieltä että asiat ok, niin Janna jää koululle pariksi viikoksi ja katsotaan tilanne. Kunto on varmasti huonontunut ja pari kiloakin on tullut, nyt vain odotellaan mitä tapahtuu.Toki Jannan mielelläni pidän, mutta ei sillä ole kiva elämä, jos ei saa liikkua eläväisen labbiksen tavoin!
Kuvassa muuten Janna koreilee noin vuosi sitten otetussa kuvassa mustaa labbista kun ei esyksyn pimeydessä näe, niin pitää olla huomattu tyylikkäästi :)
