sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Yllätyksiä

Olin reilun viikon lomalla  ja Janna oli sen ajan opaskoirakoululla testattavana. Kotiin tullessa Hongkongin lentokentällä luin sähköpostit. Opaskoirakoululta tullessa viestissä luki: Olemme päättäneet, että Jannasta tulee kotikoira, jutellaan lisää huomenna.

Mikä fiilis! Huutaako ja ilosta vai surusta? Siis ilosta toki on kiva saada koira omaksi, mutta surullista jos jalassa jotain pahasti vikaa. Oppaana Janna olisi ollut huippu on menestynyt koulutuksessa alusta asti loistavasti. Sinänsä koululle suuri menetys, kun ihan loppuvaiheessa oppaan uran ovet sulkeutuvat. Outoa, kun luopumiseen on valmistautunut koiran pennusta asti ja marraskuussahan Jannan piti olla jo oppaana.

No kävin hakemassa Jannan tiistaina kotiin. Kauppakirjat tehdään joulukuussa. Nyt seuraillaan tilannetta ja katsotaan vaatiiko jalka hoitoa, kipulääkitystä vai miten edetään. Lumen tullessa on vaikea uskoa tätä yli-iloista hyppivää ja pomppivaa koiraa katsellessa, että jalassa jotain vikaa voisi ollla? No aika näyttää mitä tapahtuu.

Nyt olen miettinyt, että mitä seuraavaksi? Nyt voi Jannalle opettaa kaikkia kivoja temppuja, perusasiathan se jo osaa ja Give me Fiven, kierimisen jne. Kun vähän vielä rauhoittuu, niin mietin voisiko esim käydä sen kanssa ilahduttamassa vanhuksia tms? Ja nyt voi valjaidenkin käyttöä miettiä.Agility on varmaan poissuljettu, mutta saapas nähdä mitä keksitään.

Jannalla tuntuu olevan varsin kotoisat fiilikset. Tänään tein töitä koneella ja menin kurkkaamaan, että missä se oikein on.Yleenä kun hiipii keittiön pöydän alle minun jalkoni viereen nukkumaan. Hiivin makuuhuoneeseen ja keskellä sänkyä kuorsasi koiran jalat kohti kattoa ja pelästyi, kun menin viereen. Sängyssä ei ole lupa olla, on sitten opas tai ei. Onneksi hänellä on myös oma nukkumispaikka josa yleensä yöt nukkuukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti