Tammikuussa oli jännät paikat. Jannalle meinaan alkoivat soveltuvuustestit opaskoiraksi. Tuloksia odottelin jännittyneenä vaikka, itse olin ihan varma, että opashan tästä neidistä tulee. Pari viikkoa kun oli testejä takana ja mitään ei ollut koululta kuulunut,niin oli PAKKO kysyä, että missä mennään. Yllätys oli suuri, kun kuulin Jannan olevan tarkkiksella. Ai miksi? Kuulemma ei ihan jaksa keskittyä, mutta testailevat vielä viikon. Toivo alkoi elää, voisinko sittenkin saada Jannan kotikoiraksi? Työkavereille naureskelin, että mun koululainen on tarkkiksella. No niin siinä sitten kävi, että testit menivät läpi ja ekaluokka alkoi. Kouluttajaksi tuli Hannele, mukavan tuntuinen ja vielä uus kouluttajan tehtävissä.
Nyt ollaan toukokuun puolivälissä ja koulua melkein jo koko ekaluokka takana. Ensi viikon keskiviikkona Janna meinaan pääsee kesälomalle. Tokaluokka alkaa elokuun alussa ja sitten yhteistyökoulutus näkövammaisen kanssa marraskuussa.
Minulla kun on aiemminkin ollut hoitokoira, niin luulin kaikkien asioiden menevän samalla kaavalla. No kuitenkin, kun ekaluokka alkoi, niin kerroin että kun tässä koulun lähellä asun, niin Janna voisi olla viikonloput hyvin luonani, kun silloin koulussakaan ei mitään tapahdu. Ilo oli korkealla, kun kuulin, että saan hakea Jannan perjantaina iltapäivällä koulusta ja palautan maanantai-aamuna kello 8 mennessä. Saan siis edelleen lenkkeillä koiran kanssa ja koiraenergiaa. Aivan loistava ratkaisu, ainakin kun perjantaina haen Janna kotiin, niin ilo on kyllä ylimillään ja myös kouluun mennään maanantaina aamulla vauhdilla.
Janna on saanut ihmettelyä osakseen, kun oppii asiat niin nopeaan. Sen olen minäkin huomannut! Sillä on myös uskomaton muisti esim, jos olemme jättäneet tavaran jonnekin niin se kyllä muistetaan napata mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti