Koostetta Jannan elämästä

Ohessa tekemöni pieni kooste Jannan vaiheista

Yllätyksiä

Olin reilun viikon lomalla  ja Janna oli sen ajan opaskoirakoululla testattavana. Kotiin tullessa Hongkongin lentokentällä luin sähköpostit. Opaskoirakoululta tullessa viestissä luki: Olemme päättäneet, että Jannasta tulee kotikoira, jutellaan lisää huomenna.

Mikä fiilis! Huutaako ja ilosta vai surusta? Siis ilosta toki on kiva saada koira omaksi, mutta surullista jos jalassa jotain pahasti vikaa. Oppaana Janna olisi ollut huippu on menestynyt koulutuksessa alusta asti loistavasti. Sinänsä koululle suuri menetys, kun ihan loppuvaiheessa oppaan uran ovet sulkeutuvat. Outoa, kun luopumiseen on valmistautunut koiran pennusta asti ja marraskuussahan Jannan piti olla jo oppaana.

No kävin hakemassa Jannan tiistaina kotiin. Kauppakirjat tehdään joulukuussa. Nyt seuraillaan tilannetta ja katsotaan vaatiiko jalka hoitoa, kipulääkitystä vai miten edetään. Lumen tullessa on vaikea uskoa tätä yli-iloista hyppivää ja pomppivaa koiraa katsellessa, että jalassa jotain vikaa voisi ollla? No aika näyttää mitä tapahtuu.

Nyt olen miettinyt, että mitä seuraavaksi? Nyt voi Jannalle opettaa kaikkia kivoja temppuja, perusasiathan se jo osaa ja Give me Fiven, kierimisen jne. Kun vähän vielä rauhoittuu, niin mietin voisiko esim käydä sen kanssa ilahduttamassa vanhuksia tms? Ja nyt voi valjaidenkin käyttöä miettiä.Agility on varmaan poissuljettu, mutta saapas nähdä mitä keksitään.

Jannalla tuntuu olevan varsin kotoisat fiilikset. Tänään tein töitä koneella ja menin kurkkaamaan, että missä se oikein on.Yleenä kun hiipii keittiön pöydän alle minun jalkoni viereen nukkumaan. Hiivin makuuhuoneeseen ja keskellä sänkyä kuorsasi koiran jalat kohti kattoa ja pelästyi, kun menin viereen. Sängyssä ei ole lupa olla, on sitten opas tai ei. Onneksi hänellä on myös oma nukkumispaikka josa yleensä yöt nukkuukin.

Aktiiviselle tekemistä

Aika menee nopsaan ja kuvan otostakin on jo 2,5 vuotta. Eli siinä Janna tarhalla tai  voi olla, että kyseessä on Jannan sisaruskin ikää muutamia viikkoja. Sillä välillä on tapahtunut paljon ja nyt odotellaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Jannanhan pitäisi jo olla oppaana ja ollut minulta pois jo pari viikkoa. Onneksi en ehtinyt hankkia toista koiraa.. Kalenteriakin on joutunut päivittämään, kun on taas joku, joka kotona odottaa. Ja kotiintulo on kyllä hyvin riemukasta, työn stressit katovat kummasti.

Kuvitteleppas lapukka 2,5v, jonka kanssa sai kolme viikkoa mennä lenkit talon ympäri eli tosi lyhyet ja nyt viikon verran noin kilometri. Joillekin koirille tämä on valitettavasti jokapäiväistä elämää.. Yleensä mennään esim sunnuntai-aamuisin piiitkä lenkki metsässä ja iltapäivällä samoin ja illalla sitten vähän lyhyempi. Uusi elämä selkeästi laiskotuttaa molempia.No, koirahan ei kipua tunne kun lääkitys on päällä ja ihmettelee varmaan näitä uusia käytäntöjä. Myöskään vapaana ei saa olla tai leikkiä muiden koirien kanssa. Ne haikeat katseet, kun mennään koirapuiston ohi.  Voi kun tuolle voisi kertoa, että nyt olet pipi ja odotellaan josko se nivelsiteen löysyys parantuisi. Kun ulkona ei kulu energiaa, niin sisällä kaipaa KOKO AJAN huomioita. Olen piilotellut leluja, silitellyt, rapsutellut ja tehnyt vaikka mitä. Ja kun en tee mitään, niin latitan rajasta tuijotetaan pistävästi, ei voi olla tuntematta katsetta. Voin sanoa, että turhauttavaa molemmille osapuolille.

Keskiviikkona uusi lääkäri ja katsotaan mikä tilanne. Opaskoirakoulu pitää tilannetta hyvänä ja jos lääkäri on sitä mieltä että asiat ok, niin Janna jää koululle pariksi viikoksi ja katsotaan tilanne. Kunto on varmasti huonontunut ja pari kiloakin on tullut, nyt vain odotellaan mitä tapahtuu.Toki Jannan mielelläni pidän, mutta ei sillä ole kiva elämä, jos ei saa liikkua eläväisen labbiksen tavoin!

Kuvassa muuten Janna koreilee noin vuosi sitten otetussa kuvassa mustaa labbista kun ei esyksyn pimeydessä näe, niin pitää olla huomattu tyylikkäästi :)

Paljon on tapahtunut..

Vilskettä ja vipinää, ehkä sitten kun Janna on koulussa, niin ehtii tänne tekemään muistelmat :)

 Ekassa kuvassa Janna uusimmassa lempipaikassaan. Verhon takana on kiva nukkua ja syödä luuta rauhassa. Välillä miettii, että missä se koira oikein on, kun ei missään näy.

 Tässä Janna tutustuu lampaisiin. Muisti selkeästi paikan, koska viime kesänä tutustui myös näihin otuksiin.

Kuraojasssa on kiva käydä juoksemassa...Nyt tosin ei pääse, kun on vain lenkkejä hihnassa :(

No paljon kuvia onneksi on ja muistothan eivät mihinkään katoa. Olin täällä viime viikolla jo ihan niisk, Jannan piti lopullisesti lähteä kouluun maanantaina. Eli muutama viikko sisäoppilaitosta koululla ja sitten yhteistyökurssi näkövammaisen kanssa. No kuinkans kävikään... Jannalla ristiside löysä toisessa takajalassa ja sairasloma. Saikun piti kestää viikon, mutta sitten kuulin että Janna palaisikin kouluun vasta tammikuussa ja olisi sen jälkeen vielä viikonloput luonani maaliskuuhun. Nyt on sitten tämän villin koiran kanssa täyslepo eli niin lyhyet lenkin kuin voi. No kaikki tietävät, millaista showta ja huomionkaipaamista on sisällä, kun ei ulkona saa lenkkeillä ja leikkiä kavereiden kanssa. Keskiviikkona uusi lääkäri ja katsotaan tilanne. Mietin jo kun tuosta ristisiteesta kuulin, että tähänkö jäi opas-ura, mutta vielä siis katsotaan miten käy.Onneksi kipulääkkeet maistuvat maksalle, kaikki varmaan tietävät millainen lääkeshow voi koirien kanssa olla, jos lääke ei miellytä..

Minulle tietenkin ihanaa, että tuo hauveli täällä on monta kuukautta. Toisaalta ei se luopuminen ainakaan yhtään helpompaa sen jälkeen olen. Jannahan on nyt jo 2,5v kanssasi melkein viettänyt.

Niin ja toki Eckerön lisäksi käytiin kesällä mm Kuusamossa Pienellä Karhunkierroksella. Karhuja ei sillä kertaa näkynyt- onneksi. Pääsimme myös Ylen haastattelemaksi toisessa luonnonpuistossa. Siitä lisää täällä.  

 Ihana järvi, kirkas vesi! Laiturin päässäkin ihan kahluusyvyys

 uskaltaisko tuonne hypätä? Ihana järvi, täynnä iilimatoja ja jotain pieniä fisuja.

 Mäkäräist tekijät pahannäköistä jälkeä. Onneksi meni punaiset jäljet nopeaan pois!

 Janna usein protestoi eli kertoo mihin haluaa ja mihin ei halua mennä. Nyt oli sitä mieltä että tää Kansallispuisto on niin nähty jo.

 Tätä tyttöä ei kyllä pelota sitten missään- hyvä niin!

Laivalla

Ekaa kertaa koettiin Jannan kanssa yhdessä laivamatka Turust Maarianhaminaan. Ensin vähän mietin, että mitenköhän menee, mutta kun matka on vaan 5h niin totesin, että Janna kyllä pärjää. Tai siis ainahan se pärjää, mutta olettekos nähneet laivan koiravessan.. Jotenkin niin tiedin, että toi tyttö ei sinne mitään tee :)

Aamulla herättiin aikaisin ja ajettiin ensin kohti Turkua pari tuntia. Sitten autojonossa about tunti. Jaloiteltiin siinä toki, mutta tyttökoira kun Janna on ja äärimmäisen tarkkaa mihin voi pissiä, niin eihän siinä satamassa mitään tehnyt. Laivamatkaksi oli varattu hytti, toki koira olisi voinut jäädä autokannelle autoonkin. Jotenkin koin sen epämiellyttäväksi, että olisi yksin vieraassa paikassa ja kun matkan aikana autokansihan on lukittu. Eli lemmikkihytti otettiin, ei muuten ollut edes kallista. Välillä käytiin kannella kävelemässä, hassuja muuten ihmisten ilmeet kun kävelee kannella koiran kanssa- ihan kuin olisivat nähneet avaruusolennon.

Kannella siis oli myös se koirien veski, joka kuvassa. Sitä hetki haisteltiin ja ihan kuin koira olisi nauranut, että älä unta nää että tuonne menisin :)

Hyvää treeniä tuo laivalla koiran kanssa kävely, paljon portaita, vieras paikka ja ihmisiä. No Janna oli kuin kotonaan eli meni kuten muutenkin uteliaana eteenpäin. Ruokapaikkaan tai kauppaan ei saanut koiran kanssa, mutta oli tuolla laivalla muutenkin tarpeeksi koiralle katsottavaa. Välillä oli myös yksin hytissä ja hyvin meni sekin.

Määränpäämme oli Eckerö. Siellä meren rannalla tuli paljon uitua, tosin vesi ei ollut vielä ihmisille sopivaa, mutta Janna nautti. Matkaan valmistauduttiin muuten laittamalla turkkiin se punkkiaine. Tuolla alueella kun oli kuulemma punkkeja ihan mökin pihallakin. Liekö kylmä merivesi pelottanut punkit tai itten tuo aine oli todella tehokas, mutta YHTÄÄN punkkia ei koirassa ollut! Tosin ei ollut minussakaan, oli ihan älyttömän kylmä ja sateista, joten oli paljon vaatetta päällä ja kumpparit jalassa, joten eivät punkit päässeet lähellekään ihoa. Ohessa vielä toinen kuva. Jannaa ei paljoa tuolla metsässä kävellessä voinut pitää vapaana, kun kerran sai ilmeisesti vainun peurasta ja oli kova työ saada koira takaisin. Tässä kuvassa on tyypillinen Janna, itsepäinen neiti.. Päätti, että miksi kävellä tiellä, haluan tuonne rantaan uimaan. Päätin, etten luovuta ja Janna kävelikin laahustaen noin 20 metriä mun perässä.. Loppujen lopuksi sitten käännyttiin takaisin ja sitten olikin Jannalla ihan toinen vauhti päällä :) Kuvaa on rajattu alareunasta, jotta olisi tullut tähän oikeinpäin.. Siitä huolimatta näköjään menee väärässä suunnassa..

Kuvauksen haaste

Kerrankin kuvauksellinen Janna :) Yleensä näkyy kuvassa musta möykky, jolla ei erota silmiä tai vaihtoehtoisesti hännänpää tai kirsu linssissä kiinni... Kuvia on kyllä otettu ja paljon.. Usein paremmin toimii video... Tässä ikää aika tarkkaan 2v ja  viikko

Poikakavereita riittää

Jannalla on koulussa samassa kopissa kaverina Kapo. Kapo on kanssa ekaluokalla ja komea musta uros. Kapon hoitotädin kanssa kerran naureskeltiin, että kivakun koirilla on tyttö/poikaystävä :) Hyvin ovat yhdessä koirat viihtyneet. Viikonloppuna Jannalla on usein toinen poikaystävä eli vanhempi musta labbisuros. Ovat kuin paita- ja peppu ja ylimmät ystävät. Jännää, miten kiintymyksen eläimistä näkee, välillä haistellaan neniä ja nuolistaan kuonoa ja toohotetaan yhdessä leluilla. Arvata saattaa kumpi on kaksikon pomo :) Narttu tietysti määrää kaapin paikan ja sen kumpi saa luun. JA vaikka luun antaisi molemmille, niin Jannalla on pian kaksi luuta.

Oheinen kuva joululta, kun olivat yhdessä vanhemman ,tämän jo hieman harmaantuneen labbiksen kanssa. Tämä vanha herrakin kyllä Jannan seurassa nuortuu ja käyttäytyy kuin nuori pentu! Tänään aamulla yhdessä juoksivat keväisen aamun innoittamina yhdessä kuraojia ees taas, elämän riemu näki kauas :)

Toukokuu ja lomat alkaa

Tämä blogi on viettänyt totaalista hiljaiseloa. Usein kuitenkin hiljaisuus on sen merkki, että kaikki on hyvin :)

Tammikuussa oli jännät paikat. Jannalle meinaan alkoivat soveltuvuustestit opaskoiraksi. Tuloksia odottelin jännittyneenä vaikka, itse olin ihan varma, että opashan tästä neidistä tulee. Pari viikkoa kun oli testejä takana ja mitään ei ollut koululta kuulunut,niin oli PAKKO kysyä, että missä mennään. Yllätys oli suuri, kun kuulin Jannan olevan tarkkiksella. Ai miksi? Kuulemma ei ihan jaksa keskittyä, mutta testailevat vielä viikon. Toivo alkoi elää, voisinko sittenkin saada Jannan kotikoiraksi? Työkavereille naureskelin, että mun koululainen on tarkkiksella. No niin siinä sitten kävi, että testit menivät läpi ja ekaluokka alkoi. Kouluttajaksi tuli Hannele, mukavan tuntuinen ja vielä uus kouluttajan tehtävissä.

Nyt ollaan toukokuun puolivälissä ja koulua melkein jo koko ekaluokka takana. Ensi viikon keskiviikkona Janna meinaan pääsee kesälomalle. Tokaluokka alkaa elokuun alussa ja sitten yhteistyökoulutus näkövammaisen kanssa marraskuussa.

Minulla kun on aiemminkin ollut hoitokoira, niin luulin kaikkien asioiden menevän samalla kaavalla. No kuitenkin, kun ekaluokka alkoi, niin kerroin että kun tässä koulun lähellä asun, niin Janna voisi olla viikonloput hyvin luonani, kun silloin koulussakaan ei mitään tapahdu. Ilo oli korkealla, kun kuulin, että saan hakea Jannan perjantaina iltapäivällä koulusta ja palautan maanantai-aamuna kello 8 mennessä. Saan siis edelleen lenkkeillä koiran kanssa ja koiraenergiaa. Aivan loistava ratkaisu, ainakin kun perjantaina haen Janna kotiin, niin ilo on kyllä ylimillään ja myös kouluun mennään maanantaina aamulla vauhdilla.

Janna on saanut ihmettelyä osakseen, kun oppii asiat niin nopeaan. Sen olen minäkin huomannut! Sillä on myös uskomaton muisti esim, jos olemme jättäneet tavaran jonnekin niin se kyllä muistetaan napata mukaan.

Kuva parin viikon takaa, Janna on innokas uimari kuten monet muutkin noutajat. Kylmä vesi ei pelota :)